Steve Jobs jätti meidät 14 vuotta sitten, tänään. Kirjoitin hänelle tuolloin BusinessWeek-lehdessä ylistyspuheen, jossa keskityttiin NeXT-vuosiin. Elämänsä laulu on ikuisesti kudottu Applen kankaaseen, ja Jobs lepää symbolisen kuolemattomuuden ylevässä tyydytyksessä. -------------------------------   Jobin kirja, vertaus intohimosta   Steve Jobs suhtautui tuotteisiinsa erittäin intohimoisesti ja huokui tarttuvaa innostusta, joka ulottui kahdenkeskisistä rekrytointipuheista auditoriomittakaavan demagogiaan. Kaikki tuli hänelle niin luonnollisesti, koska hän oli rakastunut, eli Shakespearen sonettia, traagisia käänteitä, onnetonta maanpaon aikakautta ja lopulta voittoisaa jälleennäkemistä. Henkilökohtaisella ja yritystasolla se on Sankarin matkan arkkityyppi, joka on muuttunut liioitteluksi.   NeXT-vuodet olivat hänelle kidutusta, sillä hän oli väkisin vieraantunut todellisesta rakkaudestaan. Kun lähdimme kävelylle tai jos olimme lyhyen aikaa käytävällä, hän ohjasi keskustelun valittavaan kysymykseen: "Mitä Applen pitäisi tehdä?" Ikään kuin hän olisi maanpaossa Elbassa, Jobs halusi aina palata kotiin. "Applen pitäisi ostaa NeXT." Se tuntui minusta tuolloin törkeältä; kuka Applen toimitusjohtaja koskaan kutsuisi Jobsia takaisin ja odottaisi pitävänsä työpaikkansa pitkään?   Hänen työpöydällään NeXT:ssä olevasta Macintoshista oli puukotettu raidallinen Apple-logo, muisto ahdistuksesta, joka oli raaputettu syvälle muoviin.   NeXTSTEP-käyttöjärjestelmä, oliopohjaiset kehykset ja Interface Builder olivat kauniita tuotteita, mutta ne olivat jumissa Jobsin mielestä yrityksen IT-myynnin jalankulkijaliiketoiminnassa. Myyminen oli tylsää. Missä olivat massat? NeXTSTEP-vanhemmat myivät jästijoukolle. Taika näytti olevan väärin. ….   (Koko teksti: Nuukuus   Jobs oli Applen suunnittelun mestariarkkitehti. Steveä, jota usein kritisoidaan mikromanageroinnista ja esteettisestä aktivismista, hänen spartalainen herkkyytensä nopeutti siirtymistä laitteistosta ohjelmistoon. Dematerialisoimalla käyttöliittymän reilusti ennen kuin muut pitivät mahdollisena, Apple pystyi siirtämään painikkeiden ja laitteistojen sotkun joustavalle ja paljon tuottoisammalle ohjelmistojen ja palveluiden alueelle. Fyysinen asia minimoitiin pelkäksi koodin astiaksi.   Tämä oli jälleen luonnollista Jobsille, sillä näin hän eli elämäänsä, kodin niukoista kalusteista pukeutumiseen, painikkeiden sotaan, hiirestä näppäimistöön ja puhelimeen. Jobs tunsi sisäistä levottomuutta epätäydellisyyden visuaalisesta melusta.   Kun Apple esitteli hiiren ensimmäisen kerran, Bill Gates ei voinut uskoa, että oli mahdollista saavuttaa niin sujuva seuranta ohjelmistossa. Varmasti sisällä oli oma laitteistoratkaisu.   Kun pyysin Jobsia ottamaan aikaa pois NeXT:stä puhuakseen opiskelijaryhmälle, hän istui lootusasennossa takan edessä ja ihastutti meitä kolme tuntia, ikään kuin johtaen istuntoa. Mutta sitten kysyin häneltä, allekirjoittaisiko hän Apple Extended Keyboard -näppäimistöni, jossa minulla oli jo Wozin allekirjoitus. Hän purskahti: "Tämä näppäimistö edustaa kaikkea Applessa, mitä vihaan. Se on taistelulaiva. Miksi siinä on kaikki nämä avaimet? Käytätkö tätä F1-näppäintä? Ei." Ja auton avaimilla hän irrotti sen heti. "Entä tämä F2-avain?" He kaikki lähtivät. "Muutan maailmaa, yksi näppäimistö kerrallaan", hän päätti rauhallisemmalla äänellä. ----   Oli pelottavaa ajatella niin suurta miestä hienostuneista valotuksista... mutta hän oli lapsuuteni sankari, ja suostuttelin hänet antamaan minun tutkia hänen johtamistyyliään, kun olin vaatimaton työntekijä NeXT:ssä. Siitä huolimatta mietin, olenko vanginnut hänen olemuksensa noina vuosina maanpaossa Applesta. Joten olin lattialla, kun BW:n toimittaja kirjoitti takaisin: "Mielestäni tämä artikkeli on yksi parhaista asioista, joita olen koskaan lukenut Stevestä." :))